Isopeikko kommenteissa tuumaili, etten lopettaisikaan kasvatusblogiani. No, heti ilmaantui asiaakin.

Nuorempi poika ei päässyt haluaamaansa lukioon, päätti sitten pitää välivuoden. Olisi ollut kuitenkin mahdollisuus mennä naapurikunnan lukioon. Poika oli siellä päivän, toisena valehteli olleensa ja käytti matkakuluihin ja johonkin avainpantiin tarkoitetut rahat ties mihin, yhteensä noin 38 euroa.

Kiukustuin valehtelusta ja rahan käytöstä, ja päätin olla illan omilla teilläni: parempi karttaa riitaa, ja samalla arvelin, etten aiemmista lupauksistani huolimatta vie poikaa tyttöystävänsä luo, matkaa 75 km. Kun ei puheet pidä toisin päin, ei minunkaan tarvitse pitää omiani.

Poika ilmoitti, että jos en vie, hän liftaa tai menee pyörällä. Laitoin tekstarin, että hyvää pyörämatkaa, että palaan maanantaiaamuun mennessä ja suljin puhelimen. Tämä oli perjantaina siis. 

Lopputuloksena oli, että poika jaksoi polkea n 35 kilometriä, nakotti tien poskessa yksikseen nälissään lihakset jumissa, tyttöystävän äiti sitten järjesti kyydin, millä uljas sulho pääsi tyttönsä luokse fillareineen

Tekisi mieli olla julma ja sanoa, etten hae kotiin, lähde vaan fillarilla matkaan. Että kulutit menovesirahat, noin 38 euroa, torstaina ja perjantaina limuun, karkkiin, ties mihin turhuuteen.

Tai olisiko se edes julmuutta. Pari kertaa olen seissyt raha-automaatilla hölmistyneenä, kun poika on "lainannut" luottokorttiani ja tyhjentänyt tilini, tai soittaa jostain tai seisoo edessäni naama kirkkaana, että annatko rahaa, multa ihan totta putosi juuri antamasi 20 egee vaikka varmasti laitoin rahat taskuun.