Lainattua netistä: ks linkin takaa. Kasvatus on taas noussut eri tavoin pinnalle, Hesarin yleisönosastokirjoitukset viime päiviltä ovat erityisesti saaneet minunkin mieleni taas kavatuksen poluille.

Tässä aika visaita sanoja Terttu Arajärveltä.

Kouluikäisten ja nuorten ongelmat kumpuavat usein jo varhaislapsuudesta. Arajärven mukaan vanhempien pitäisi auttaa alle kouluikäistä lasta kestämään ja voittamaan pettymyksen tunteet.

- Jo 1-2-vuotiasta voitaisiin kasvattaa niin, että jos lelutorni kaatuu, niin rakennetaan se uudestaan sen sijaan että heitetään palikat seinään.

Murrosikäisen lapsen vanhempien pitäisi puolestaan pyrkiä erottamaan ikäkauteen liittyvä uhmakkuus vakavista ahdistuksen oireista.

- Uhma ja oma tahto edustavat aktiivista murrosikää. Mutta jos nuori alkaa eristäytyä ja lopettaa yhteydenpidon, niin se on selvä merkki siitä, että jotakin on vinossa.

Huoleen on syytä, mikäli iloinen lapsi muuttuu hiljaiseksi tai vaihtaa kaveripiiriään.

- Jos lapsen käytös muuttuu selvästi, silloin pitäisi ryhtyä etsimään syitä. En tarkoita päiväkohtaisia ailahteluja, mutta jos tilannetta jatkuu vaikkapa pari kolme kuukautta.

Lapset ovat yksilöitä, joihin kiusaaminen vaikuttaa eri tavoin.

- Jotkut ovat hyvin herkkiä. Kaikki lapset ovat erilaisia, vaikkakin samanarvoisia.

STT-IA