Olipa kivasti jo kävijöitä genoveevan kasvatuksessa. Tuosta aiheesta vanhemmat opintojen ohjaajina: tuskin löytyy yhtä tapaa, mikä sopisi kaikille perheille ja lapsille. Tässä muutamia ajatuksia:
- aikoinaan peruskoulun tarkoitus oli, että kaikilla lapsilla on oikeus oppimiseen, taustasta riippumatta. Kaikilla vanhemmilla ei osaaminen riitä esim. kielissä olla lasten tukena, matematiikasa puhumattakaan. Siksi on tärkeää että kouluissa on riittävästi resursseja.
- yh- äitinä aikoinana otti päähän, että opettaja saattoi sanoa, että oppilaan läksyjen kanssa saattaa mennä vaikka tunti illassa, ja vanhempien pitää olla auttamassa vieressä. Poltin kerrankin päreet, ja kerroin, mihin ilta menee töiden jälkeen niin minulla kuin useimmilla muillakin, etenkin yh- äideillä mutta myös jos toinen vanhemmista on kauempana töissä. Miten ehtii illalla laittaa ruuan, käydä kaupassa, pyykätä, siivota jne, ja tehdä vaikka kolmen muksun kanssa tunnin läksyjä. Huh huh.
- oon miettiny että mitä kaikkea kodin pitäisi lapselle opettaa tai mitä kotona lapsuuden aikana pitää lapsen oppia. Nyt ei kantsi puuttua termeihin, tämä ei ole tieteellistä kirjoittelua......mitä mieltä te olette?
- itse ajattelen, että lasten pitää oppia kotitöiden teko, vaatehuoltoa, hoitamaan oma osansa kodin töistä, vastaamaan itse asioistaan, varhaisesa vaiheessa kirjaston käyttö,  virastoissa / pankeissa asiointi jne jne loputtomiin. Siinä on aikamoinen homma.
- meidän muksut ovat oppineet kärtsäämään makkaraa, lämmitämään saunaa, kalastamaan, sytyttämään nuotion, kaikenlaista. Ja isänsä aikoinaan kiersi heidän kanssaan kotiklaupunkimme museot. Hommaa siis riittää kodeissakin tapahtuvaan oppimiseen.